Elävä Keskiaika ry:n perustava kokous pidettiin 23.1.1999 ja tänään, 23.1.2024, siitä tuleekin kuluneeksi 25 vuotta! Näihin vuosiin on mahtunut paljon upeita elämyksiä, unohtumattomia kommelluksia ja aivan ihanaa, yhdessä vietettyä aikaa.
Yhdistyksen jäsenet näin 25-vuotisen taipaleen kunniaksi muistelivat menneitä. Moni totesi, että heti ekassa juhlassa olivat tutustuneet ihmisiin, joiden kanssa oli synkannut hyvin ja sittemmin on elämään päätynyt koko joukko tärkeitä ihmisiä, joiden kanssa ystävyys on yltänyt myös yhdistyksen tapahtumia pidemmälle.
Onpa sitä moni löytänyt yhdistyksestä myös elämänsä rakkauden. Nykyään osa harrastajistamme on tässä harrastuksessa syntyneiden perheiden lapsia ja osa keskiaikaharrastajistamme on mukana jo kolmannessa polvessa, kaikkien kolmen polven voimin.
Jo ensimmäiset toimintavuotemme olivat aktiivisia
Yhdistyksemme ensimmäinen pukutapahtuma pidettiin Nuuksiossa 17.4.1999. Kyseisen tapahtuman kuvitteellinen aika oli yksi päivä ensimmäisen vuosituhannen vaihteen jälkeen. Kirkonmiehet olivat ennustaneet maailmanloppua ja siinähän oli sitten tuhlattu rahat ja sanottu kaikille suorat sanat, kun kerran millään ei ollut enää mitään väliä. Hämärissä vuosituhannen vaihteen aikaan olivat miehet käyneet urheaan taistoon itse Belsepuubia vastaan. Kun seuraavana aamuna ei maailma ollutkaan loppunut, oli hämmästys ja epätietoisuus suuri.
Sattuneesta syystä moni jäi asumaan sinne – paikkaan josta moni ei tiedä ja johon tuskin kukaan ainakaan vahingossa eksyy. Sumuisen aamun metsäretkellä törmäsimme uskomattomaan luonnonihmeeseen: valtavaan pyörteeseen virrassa, joka juoksee alueen läpi. Näytti kuin itse meripeto olisi imenyt vettä pohjalta ja puhaltanut sitä ulos toiselta puolelta jokea. Vesi pauhasi ja jylisi niin, että arvelimme moisen pyörteen olevan joko siunattu, kirottu tai maailmanlopun aiheuttama ilmiö. Tästä sai ensimmäinen kylämme nimekseen Pyörrevirta.
Vuonna 1999 aktiivinen toimintamme käsitti mm. Räävelin reissun, pitkäjousikurssin, pronssivalukokeiluja, tanssiharjoituksia, kokouksia, kahvitapaamisia sekä kävimme myös markkinoilla.
-> Lue lisää erilaisista tapahtumistamme nykyään.
Euran museon projekti
Vuonna 1999 osallistuimme Esihistorian opastuskeskus Nauravan lohikäärmeen muinaispukuprojektiin, jossa meitä kuvattiin museon seinälle tehtäviin suurkuvatulosteisiin. Kuvia otettiin monenlaisia sekä koko ryhmästä että muutamista ihmisistä erilaisissa puuhissa. Porukalle jäi keikasta ehkä hauskimpana yksityiskohtana mieleen, kuinka valokuvaaja halusi nuotion ääressä istuvien miesten kasvoille paljon nuotion savua, joten sitä nuotiota sitten ruokittiin kaikenlaisella huonosti palavalla ja märällä aineksella, jotta ne savukikkarat olisivat oikein eläväisiä. No, kuvattavat yskivät ja haukkoivat happea kilvan. Lopulta onnistunut otos saatiin otettua. Siinä oli aivan mahtavat, muhkeat savukiehkurat, kyynelsilmin itkevien miesten naamojen edessä.
Leonilla muistelee, kuinka tehtiin isoa ryhmäkuvaa korkean kallion laella. Kuvaajalla kesti kauan järjestää meidät hyviin asemiin. Monella meistä oli nahkaiset kurpposet jalassa, joten ei kestänyt kauaakaan, kun hyytävän kylmä vesi tuli läpi ohuista pohjista, sillä sammal oli lätimärkää. Onneksi muinaispuvuissa on muuten tosi lämmin ja illalla päästiin kunnon saunaan!
Museon seinälle päätyneestä ryhmäkuvasta tuli tällainen. Aavemainen viuhahdus kuvan keskellä oli koira, joka huiskutti menemään, kuvaajan ohjeista viis. Kuvathan muuten olivat museon seinällä lopulta noin 20 vuotta!
Olimme myöhemmin Euran muinaismarkkinoilla Härkäniityn kylässä, sillä tämä museoyhteistyö oli ollut meille todella mieluisa ja kyseisille markkinoille osallistui paljon muitakin mukavia historianelävöittäjiä useista eri seuroista, kuten Harmaasusista. Heidän kanssaan saimmekin ajoittain harjoitella myös taistelua.
Raaseporin keskiaikainen linna
Vuonna 2000 kävimme Raaseporin linnanraunioilla ottamassa ylläolevat kuvat. Ulfrun soitteli nyckelharpaa ja tunnelma oli aivan ihana. Siellä muistelimme myös pari vuotta aiemmin lähiniityllä ollutta telttaleiriä, jonka aikana vietimme öisin aikaa raunioilla. Eräänäkin yönä Serafina oli ollut keskiaikavaatteissaan Leonillan ja Isidoran kanssa pyöreässä tornissa syömässä, juomassa ja laulamassa. Yö oli lämmin, joten siellä hiippailtiin valkoisissa, leveähihaisissa alusmekoissa vain, paljain jaloin, hipihiljaa. Tuulenhenkäykset kävivät linnassa ja puulattia narisi.
Tornista kurkkiessaan saattoi nähdä kun hitaasti liikkuva aamuinen usva valui äänettöminä lauttoina linnan entisiin vallihautoihin. Ja kaukaa kajastivat aamuauringon ensimmäiset aavistavat säteet, mutta luonto oli vielä hiljaa. Yhtäkkiä kaukaisuudesta alkoi kuuluumaan mopojen pärinää. Ääni kiersi, kaarsi ja lähestyi. Lopulta linnan sillalla näkyi kaksi mopoa, jota ohjasi kaksi poikaa ja kyydissä oli kaksi tyttöä. Siinä sitten porukalla mietittiin, että keitäs nuo ovat, että ihanko emme tajunneet, että jollain leiriläisillä olikin mopot mukana.
Mopot parkkeerasivat linnan sisäpihalle, kypärät laitettiin aidan päälle ja sieltä kuului hiiskuntaa ja hihitystä. Joku pelotteli toista, toinen kiljahti kimakasti, kolmas sanoi, ettei uskalla tulla, neljäs työnsi muita edellään. Konkkaronkka hoippui sillalta linnan sisäpihalle ja ykköskerroksen vanhan keittiön kautta leveään portaikkoon, joka johtaa kolme kerrosta ylöspäin. Me taas olimme tornissa, josta lähtee kapea koko seinän mittainen parvi johtaen samaiseen leveään portaikkoon.
Serafina lähti tulokkaita vastaan. Lyhdyn valo siivilöityi puisten kaidepinnojen muodostamina kirkkaina juovina pitkin paksuja, ikiaikaisia kiviseiniä. Lyhtyä kantava loikin valokiilan toisensa perään hyväilemään kylmää muuria ja linnan pimeitä käytäviä. Puisissa portaissa nelikkö pysähtyi, jähmettyi ja katsoi kauhuissaan ylöspäin. Ylempänä tornissa oli keskiaikainen neito, täysin valkoisessa kaavussa, pelkän lyhdyn valossa, yksin ja täysin hiljaa. Hiljaisuuden laskeuduttua kuului vaimeana Leonillan laulut kaukaisilta mailta ja ääni kaikui pitkin linnan vanhoja kosteita käytäviä, kerroksesta toiseen, ajasta ikuisuuteen.
Serafina kurkkasi kaiteen yli ja nosti lyhtyään valaistakseni alemman kerroksen paremmin. Suoranainen kauhu valtasi mopojengin ja he rynnistivät linnasta ulos niin pakokauhun vallassa, ettemme olleet koskaan nähneet kenenkään liikkuvan niin nopeasti. Yksi sai moponsa käyntiin, toinen lähinnä raahasi mopoaan mukanaan ja kaksi yksinkertaisesti huutojuoksivat niin lujaa, kuin jaloista lähti. Yksi kypäröistäkin jäi kaiteelle, kun kukaan ei ehtinyt sitä ottaa mukaansa.
Ties mitä tarinoita snappertunalaisten keskuudessa edelleen elää.
-> Kommelluksia samaisesta puvusta ja muistakin puvuista voit lukea vuoden 2005 artikkelista (Caarnalaiwa)
Unohtumaton ensitapaaminen Nordrikenin keskiaikaseuran kanssa
Vuonna 2000 matkasimme Wisbyn keskiaikaviikolle, Gotlantiin, Ruotsiin, jossa koko kaupunki osallistuu vuosittaisen suuren tapahtuman järjestämiseen. Tähtäimessämme oli käydä tervehtimässä ruotsalaista keskiaikaseuraa, Nordrikeniä, joten eräänä iltana kävimme heidän portillaan kysymässä porttivahdeilta audienssia kuninkaallisten luokse. Lupa myönnettiin seuraavaksi päiväksi.
Celestinus muistelee hykerrellen, kuinka keuraavana päivänä sitten sovittuun aikaan meiltä saapui leiriin 28 hengen delegaatio, hallitsijoineen, airueineen, hovineitoineen ja rummunsoittajineen. Siinä sitten päräytettiin menemään koko leirin läpi, rummut pauhuen.
Ruotsalaisille tuli kova kiire järjestää tapaamiseen penkkejä, sillä porttivahdit eivät jostain syystä uskoneet, että meitä olisi paria hassua metsämörriä enempää tulossa. Tästä tapaamisesta seurasi useiden vuosien ihana yhteistyö sekä Nordrikenin että Nordmarkin kanssa, joiden kanssa edelleenkin useimmiten leireilemme, jos Wisbyn keskiaikaviikoille menemme.
Liittyypähän Wisbyn leireille myös monta muutakin aivan ihanaa ja muistoa. Leonilla muistelee, kuinka ruotsalaisen seuran kuninkaalliset kutsuttiin meidän teltoillemme illanviettoon. Andrei teki siellä sitten tarjolle loimulohta, joka oli niin maukasta, että ihmiset olivat aivan pökerryksissä. Ruotsalaiset eivät kuitenkaan tunteneet tätä ruuanvalmistustapaa, joten leirillä levisi villi huhu maailman maukkaimmasta ruuasta nimeltä ”crusified fish” eli ”ristiinnaulittu kala”.
Dunlang taas muistelee, kuinka hänen ja Isidoran hallitsijakautenaan Nordrikenin kuninkaalliset olivat heidän suuressa teltassaan illanvietossa. Tarjolla oli ruokaa ja juomaa, itämaista tanssia, musiikkia sekä mausteviiniä ja shakkia. Ulfrun soitti nyckelharpaa ja Marquerite keinutti rytmikkäästi koruilla koristeltuja lanteitaan. Rytmiä löi kaatosade ja ukkonen. Kesken parhaiden juhlien ruotsalaiset joutuivat lähtemään kiristämään telttojaan. Viisaat Louhenkajolaiset taas olivat kiinnittäneet telttansa hamppuköydellä, joka vain kiristyi kastuessaan.
Samana vuonna paroni Dunlang kutsuttiin juhlimaan paikalliseen kapakkaan Nordrikenin kuninkaan ja hänen ritariensa kanssa. Dunlangilla ei ollut harmittavasti omia ritareita tuoda mukaan, joten paronitar Isidora sekä Leonilla avuliaasti pukeutuivat hoviherroiksi, jotta paroni ei menettäisi kasvojaan. Kohteliaat hoviherrat hurmasivat käytöksellään paikalliset leidit, eikä kuningas ritareineen tiennyt itkeäkö vai nauraa. Kaikki olivat kuitenkin sitä mieltä, että ilta oli erittäin viihdyttävä ja näistä kaukaisen maan erityisen charmantteja ja ritarillisia hoviherroja muisteltiin kaihoisasti neitojen puheissa vielä pitkään jälkikäteenkin.
Sittemmin maineemme erinomaisina ja vieraanvaraisina isäntinä oli kiirinyt kauas ja monet kruunupäät oikein odottelivat kutsua leiriimme. Maria muisteleekin, kuinka muutamaa vuotta myöhemmin kuninkaalliset jälleen olivat illanvietossa leirillämme ja erityisesti kuningatar viihtyi erinomaisesti ja pitkään. Kun mentiin yön pikkutunneille asti, oli leiristämme käyty hyvin diskreetisti hakemassa Nordrikenin hovimarsalkka, joka vaivihkaa ohjasi kuningatar takaisin omalle teltalleen. Hovimarsalkka teki työtä käskettyä, suvereenin sulavasti, mutta kohta leirissämme heräsi jo kaamea kauhu kun näimme, että vähän matkan päässä kuningatar alkoi itkemään! Seuraavana aamuna helpotukseksemme kuitenkin selvisi, että hän oli vain herkistynyt kohteliaasta ja kauniista tavasta, jolla asia hoidettiin.
Maria muistelee myös sitä, että kun Wisbyn leirillä kuumana päivänä päätettiin halkaista janoisten ja helteestä kärsivien iloksi meloni. Kun se ei tahtonut mennä puukolla halki, oli Tuura saanut oivan ajatuksen. Hän asetti sen tyttärensä jakkaran päälle, sitten kaikkien hartioidensa voimin läsäytti sitä miekalla. Lopputulemana oli päreiksi mennyt jakkara, ympäriinsä lossahtanut meloni ja kiljuva tyttö.
Wisbyn kuumiin kesäpäiviin kuuluivat joinain vuonna hyvinkin aktiiviset ampiaiset. Kerran kesken jännittävimmän fjäderbåll-matsin ylhäisrouva Leonilla pinkaisi täyttä karkua telttaan kiskomaan mekkoa pois päältään, koska mekon alla tepasteli äkäinen ampiainen. Muut ihaillen onnittelivat ladya, sillä tuloksena oli vain viisi pistoa. Vain sulavan rouvan tapainen ylväs olento voi näin mainiosti kiperästä tilanteesta suoriutua. Leonilla kiitteli huolestuneita ystäviään pidellen kipeää takamustaan. Onneksi Medeltidskrogen Clematiksen makoisan siman ääressä vietetty riehakas ilta vei mielen pian pois nolosta sattumuksesta.
Jarl-Erikin ensimmäiseen Wisbyn leiriin liittyy myös vähän jännittävämpi muisto. Ruotsalaisten paras miekkamies haastoi hänet otteluun kanssaan, aseinaan tylsytetyt pitkämiekat. Heti taistelun alussa ruotsalaismies sipaisi silmäluomensa sillä tavalla miekkaan, että verta valui ja ottelu päättyi siihen. Kaikkien helpotukseksi isompaa vahinkoa ei päässyt tapahtumaan, mutta dramaattisesta ottelusta otettiin kyllä paljonkin opikseen, ainakin täällä Suomen puolella.
-> Lue lisää ja katso paljon kuvia Wisbyn keskiaikaviikoista 2004 (Caarnalaiwa)
Ostimme oman maa-alueen vuonna 2001
Vuoden 2000 paikkeilla aloimme etsiä yhdistyksellemme myös omaa maa-aluetta, johon voisimme nikkaroida talousrakennuksia ja jossa voisimme leireillä kesällä sekä harrastaa kokeellista arkeologiaa rauhassa. Maanmittauslaitos myi Lujakallio-nimistä tonttia Hämeen Hattulassa ja siitä pidimme erityisen paljon. Lujakallion maasto koostuu mäntyvaltaisesta metsästä ja avoimemmasta kentästä jossa kasvaa koivuja ja pajuja. Kauppakirjat alueesta tehtiin helmikuussa 2001 ja saman vuoden kesänä pääsimmekin tekemään ensimmäisiä rakennuksiamme. Ensimmäisenä vuonna innokkaat rakentajat saivat ensimmäiset rakennuksetkin hyvään vaiheeseen.
Samana kesänä kaivautimme Lujakallioon mm. 105 metriä syvän porakaivon, josta tulee kylmää ja raikasta vettä. Sen jälkeen Lujakalliossa onkin tapahtunut paljon, joka kesä. Alue on monelle harrastajallemme jatkuva ilon lähde sekä rakentelujen että yrttitarhan istuttamisen suhteen – puhumattakaan mukavasta yhdessäolosta!
Serafinan hauska muisto ekasta telttaleiristämme oli se, kun eräänä yönä päällemme tuli valtaa ukkosmyrsky rankkasateineen. Klaaniteltan läpi alkoi virrata joki ja ilmapatjalla nukkuva Peter seilasi ensin ympäri telttaa ja sitten teltan oviaukosta ulos. Heräsi sitten siihen, että oli käytännössä suihkussa. Silloin ei naurattanut, mutta opittiinpa sillekin kommellukselle nauramaan sittemmin.
Vuonna 2002 pääsimmekin sitten pitämään ekaa ihan oikeaa keskiaikaleiriämme. Rakentelimme, vietimme aikaa ja kasvivärjäsimme lankoja. Pidimme myös pienois-katapulttikilpailun. Siitä lähtien olemme viettäneet monta ihanaa kesäpäivää rakennellen, puuhastellen, kasvivärjäillen ja keskiaikaleireillen omalla alueellamme!
-> Lue lisää Lujakalliosta ja katso myös nykyinen kartta ja kapasiteetti.
Yhteistyötä eri elävöitysseurojen kanssa
Suuri toiveemme on ollut tehdä yhteistyötä kaikkien elävöittäjien kanssa, kaikista yhdistyksistä ja aloitimmekin pian Lujakallion oston jälkeen muidenkin yhdistysten kutsumisen Yhteisleirillemme. Leireille onkin ihanasti osallistunut väkeä eri yhdistyksistä, näkyvimpänä monena vuonna ehkäpä Alasin ry, joka on tullut leirille viikinki- ja keskiaikateltoissa, mukanaan vaihteleva määrä lapsia 1-vuotiaista lähtien. Leirillämme on vieraillut väkeä myös useista muista ystävyysseuroistamme, kuten Suomen Keskiaikaseurasta.
-> Lue lisää ja katso paljon kuvia Lujakallion Yhteisleiristämme 2004 (Caarnalaiwa)
ja Alasin ry:n sivuilta.
Olemme myös ilolla purjehtineet ja soutaneet sekä Helsingissä että Eurassa Viikinkiajan laiva ry:n Sotkalla eli muinaissuomalaisella uiskolla, VAL ry porukoiden kanssa.
-> Lue lisää ja katso paljon kuvia Sotkan reissultamme 2005 (Caarnalaiwa)
Hiidenhirvenhiihdot Pukkisaaren rautakautisessa kauppakylässä
Olemme innolla osallistuneet myös kaikkien muiden yhdistysten kutsutapahtumiin, kuten Sommelo ry:n Hiiden hirven hiihtoon laskiaissunnuntaina, Pukkisaaressa Helsingissä. Siinä historianelävöittäjät käyvät yhdistettyä muinaishiihto- ja jousiammuntakilpailua. Olemme muutamana vuotena ilolla napanneet myös parhaiden varusteiden palkintoja kyseisessä kilpailussa.
-> Lue lisää ja katso paljon kuvia Hiidenhirvenhiihdoista 2004-2005 (Caarnalaiwa)
Mukavia keskiaika- ja muinaismarkkinoita
Myös markkinoilla olemme nauttineet siitä, että saamme esitellä harrastustamme, varusteitamme ja käsitöitämme. Vuosien varrella olemmekin ahkerasti käyneet mm. Hämeen Linnan keskiaikamarkkinoilla, Hollolan keskiaikaleirillä, Raaseporin markkinoilla, Varjagi-festivaaleilla, Helsingan keskiaikamarkkinoilla, Euran muinaismarkkinoilla, Pukkisaaren muinaismarkkinoilla, Rosalan viikinpäivillä ja useiden kaupunkien juhlavuositapahtumissa sekä kirjastojen ja koulujen tapahtumissa.
Alinka muistelee lämmöllä Varjagi-festivaaleja vuonna 2004. Eräs kävijä oli siellä kutsunut Alinkan huovutettuja palloja ”hemmetin superpalloiksi” ja ollut sitä mieltä, että kun sanotaan, että nyörin hinta riippuu sen pituudesta, voi asian käsittää niinkin, että kyse on ostajan eikä nauhan mitasta.
Wilhelm taas ilolla jakoi 2004 Hämeen Linnan markkinoilla sattunutta tapausta, jossa äiti opetti lapselleen, että pöydällämme oleva Serafinan jalkajousi on ”keskiaikainen melamiekka” demonstroiden asiaa heiluttamalla käsiään, kuin meloen. Ikimuistoista.
-> Lue lisää ja katso paljon kuvia markkinakesistämme 2004 ja 2005 (Caarnalaiwa)
Ylläolevissa kuvissa Sotanorsuja ja kaartilaisia yhteistreeneissä.
Olemme osallistuneet ilolla kuvausprojekteihin ja antaneet haastatteluja lehdissä
Olemme ilolla esitelleet harrastustamme lehdissä ja erilaisissa valokuvausprojekteissa – sekä ammattilais- että harrastelijatason keikoilla. Olemme vuosien varrella antaneet haastatteluja mm. Nurmijärven sanomiin, Hämeen Sanomiin, Lahden paikallislehtiin, Pirkanmaan Sanomiin, Vartti-lehteen, Orimattilan sanomiin, Paimio-Sauvo-Kaarinan alueen Kunnallislehteen ja Maaseudun tulevaisuuteen.
-> Lue lisää Hämeen sanomien artikkelista vuodelta 2003.
-> Lue lisää Ruoka ja vaatteet auttavat ymmärtämään mennyttä, MS 2023
+ katso myös omia kuviamme tapahtumasta Facebook-sivultamme.
-> Lue Paimion artikkeli vuodelta 2023.
Ylläolevat kuvat otettiin Vapaakomppanian kanssa Raaseporin linnalla. Treenien humoristisena teemana oli ”Miehittäkää vallihaudat”.
Linnaelävöitystä ja vaelluksia
Muun muassa Mynämäen linnavuorelle tehtiin pieni maastovaellus täydennettynä nuotiokokkailulla. Harrastajamme totesivat, että villa on ihmeellinen materiaali, se pitää lämpimänä tihkusateessakin!
Turun linnalla olemme elävöittäneet linnan keskiaikaisia huoneita usean vuoden ajan. Siellä esittelemme erilaisia keskiaikaisia kädentaitoja ja pelautamme pelejä.
Constancia eli Freya muistelee erityisellä lämmöllä sitä kertaa, kun hänellä sattui olemaan samaan aikaan Helenan kanssa päässään näkimet, joten he rillipiruilivat pitkin linnaa.
Ikimuistoisia pukutapahtumia
Pukutapahtumat ovat yksi eläväisimmistä asioista harrastuksessamme. Siellä juhlimme, pukeudumme, syömme ja juomme keskiaikaiseen tapaan.
Juhlissamme on ollut myös iloisia teemoja. Arabialaiset illat -tapahtumassa lattia oli peitetty matoin ja tyynyin ja ihmiset makoilivat mahtavan festuksen jälkeen lattialla tyynyillä. Niissä juhlissa ihmiset olivat lattialla ja tunnelma oli aivan katossa.
Talvinen Kaamoksen Karkoitus jäi monen mieleen siitä, että oli ulkona kunnolla pakkasta. Oli ihana istuskella kodassa tulen loimottaessa ja myöhemmin illalla ihastella tähtikirkasta yötä. Myös rempseätunnelmaisten Viikinkipidot olivat tammikuussa ja siellä tarjottiin juomaksi piimää sekä ruoaksi kinkkua.
Eleanor muistelee mm. Italian Iloja, joita oli mainostettu suureellisesti Italiasta tulevalla näyttelijäseurueella, mutta erinäisistä juonenkäänteistä johtuen, näyttelijöiksi päätyivät pahaa aavistamattomat juhlijat itse.
Matilda muistelee vuosituhannen alkupuolella olleita Väärän Kuninkaan Karnevaaleja, joissa joksikin aikaa jotkut miehet pukeutuivat naisiksi ja naiset miehiksi ja kaikkea muutakin tehtiin päinvastoin. Jaarlikin siirtyi rahvaan sekaan istumaan. Keittiössä olivat Katariina ja Rosamunda, ja heillä oli jotain taikinaa liikaa. Kun uteliaat uudet menivät katsomaan, miten juhlakeittiötä tehdään, niin iloisen tunnelman keittiössä taikinapalloja lenteli sinne tänne. Samassa juhlassa oli porkkananveistokilpailu. Rathar veisteli älyttömän upean miniatyyrisen henkilöhahmon, jonka kasvot muistuttivat elävästi erästä salissa istuvaa henkilöä. Rathar ei kuitenkaan voittanut kisaa, vaikka oli selvästi paras. Kisan voitti nuori Wilhelm, Matildan poika, jonka taiteellinen luomus oli lusikka, johon oli aseteltu keko tarjolla olleita vihreitä herneitä. Voi sitä äidin ylitsepakahtunutta ylpeyttä.
Ruokaelämyksiä olemme myös saaneet, kuten kuvissa näkyvässä Keskikesän juhlassa 2020. Siellä pieteetillä kaatosateessa useamman vuorokauden ajan vartioimme nuotiolla kypsyvää kokonaista lammasta – ja sitten söimme sen täysin hiiltyneen lampaan.
Erityismainintoja hyvistä ruuastaan on muisteloissa saanut mm. hovitapahtuma, jossa Louhenkajoon toimitettin Paavin Bulla, joten jälkiruokakattaukseen kuului isokokoinen leivonnainen, joka nimettiin Paavin Pullaksi.
Joissain juhlissa kattauksia on ollut useita, kussakin kattauksessa on ollut viisikin ruokalajia ja sen johdosta koko juhlakansa on kävellyt ympäriinsä mahat pömpöllään miettimässä, että halkeaako se massu oikeasti. Matilda muistelee myös festusta, jossa hän teki neljän kattauksen illallisen ruokien värien mukaan, valkoinen, vihreä, keltainen ja punainen. Punaisella kattauksella hän tarjosi ”Emännän pahojen päivien piiraita” eli karjalanpiirakoita, joiden täytteenä oli makeaa puolukkahilloa.
Leonilla muistelee erästä jälkiruokakilpailua, jossa oli tarjonnut tuomaristolle karpalovispipuuroa inkiväärikermavaahdolla. Karpalot olivat olleet osana karpaloliköörinvalmistusprosessia, joten puurokin oli aika tymäkkää. Poskialämmittävään hiprakkaan päätynyt tuomaristo yksimielisesti ja riemukkaasti valitsikin pian voittajan.
Eleanor taas muistelee, kuinka yhdessä juhlassa oli Epäonnistuneiden käsitöiden kilpailu, johon Matilda oli osallistunut erittäin lyhyellä pätkällä lautanauhavyötä. Hän hienosti käänsi asian niin, että vyö ei ole liian lyhyt, vaan tarvitsisi löytää vain tarpeeksi hoikka mies, jolle se sopii.
Viimeaikojen muistiinpanuvimpia juhlia on ollut vuoden 2023 Majatalo, jossa narrit esittivät suorastaan hulvatonta vertikaaliakrobatiaa horisontaalisena ja jossa lisäksi kovasti etsittiin lemmikkikananmuna Edwiniä.
Monipuolista koulutusta jäsenistölle
Elävä Keskiaika ry:n koulutusviikonloppu Conventus Studiorum eli kansanomaisemmin Konventti on useana vuonna kouluttanut jäsenistölleen mitä moninaisimpia taitoja, mm. kynttilöiden tekoa, jousiammuntaa, taistelua, kampausten tekoa, heraldiikkaa, kalligrafiaa, värikasvien tunnistusta, kirjailua, neulakinnasta, lautanauhaa ja kehräämistä.
Työpajoja on ollut airuena toimimisesta keskiaikakokkikouluun ja runonlaulannasta sarvityöpajaan. On tehty vaatteita ja hattuja, haarniskoita ja jousia.
Hauskoihin luentoihin on kuulunut myös mm. asiaa historian mahtinaisista, pyhimyksistä ja reliikkeistä, keskiajan laki- ja oikeussysteemistä, haarniskoiden kehityksestä kautta vuosisatojen ja on tutustuttu myös keskiaikaisiin koruihin. Hauskimpana monella muistoihin on jäänyt luennot värjäreiden ”ei mennyt niin kuin Strömsössä” sekä tarinat väärinymmärretyn kuningas Rikhard II:n hallituskaudesta.
Intoa riitti, tekniikasta viis
Tämän sivun kuvat ja tarinat kokosi Serafina, joka myös aikanaan taittoi Caarnalaiwa-lehden, jonka muutama artikkeli onkin tähän juttuun linkitetty. Kyseistä lehteä painatettiin vahatulostimella. Siihen aikaan meillä oli sentään jonkinlaisia digikameroita, joilla sai kohtuullisia, pieniä kuvia, jos oikein yritti – loput kuvat joku onneton sitten skannasi. Ja työn kautta voitiin käyttää ihka oikeaa graafiseen suunnitteluun tarkoitettua mäkkiäkin! Seuran sivuja koodattiin suurimmaksi osaksi suoraan html-koodilla ja niitä katseltiin torstaitapaamisessa kerrassaan modernein vehkein, pönttöruutuineen, kuten ylläolevassa kuvassa, jossa näkyykin ruudulla Tuliwirran pitäjän sivut.
Olipahan vuodesta 1999 lähtien ekoissa seuran säännöissäkin, että kokouskutsut pitää lähettää (maa)postitse. Keskustelut myllysivät sittemmin pitkinä ketjuina sähköpostilistalla. Eikä joka jätkällä mitään kännykkää ollut, navigaattoreista puhumattakaan. Oi niitä aikoja.
Paljon aivan huikeita elämyksiä ja sattumuksia on näihin vuosiin mahtunut! Tämä harrastus on ollut upea elämys sekä aikuisille että lapsille!
-> Lue lisää vuoden 2003 artikkelista lapsi leikkii keskiaikaa (Caarnalaiwa)
Haluamme kiittää yhdessä ja erikseen aivan kaikkia harrastajiamme ympäri Suomen. Lisäksi haluamme lämpimästi kiittää kaikkia yhteistyökumppaneitamme ja ystäviämme eri yhdistyksissä. Odotamme innolla seuraavaa 25 vuotta.
Missä mennään nyt, vuonna 2024?
Olemme juuri julkaisseet toimintakertomuksemme 2023. Kannattaa käydä kurkkaamassa se, siellä on paljon viimeaikaisia kuviamme!
Tule mukaan toimintaamme!
• Julkinen Facebook-sivu: facebook.com/elavakeskiaika
• Julkinen Instagram-sivu: instagram.com/elavakeskiaika/
• Julkinen Pinterest: fi.pinterest.com/ekeskiaika/
• Yleinen Facebookissa oleva keskusteluryhmä, jonne ovat tervetulleita ihan kaikki keskiajasta kiinnostuneet: facebook.com/groups/keskiaika
• Lisäksi meillä on oma facebook-ryhmä jäseniksi liittyneille
sekä oma facebook-ryhmä Lujakallion suunnitteluporukalle.
Seuran tiedotuksen saa kiinni osoitteesta tiedotus@keskiaika.org
Kuvat:
M. Tiihonen, S. Kaksonen, J. Hujanen, M. Vuori, S. Salminen, H. Kankainen, E. Andersson, H. Hamunen, M. Pulla sekä muut EK:n sivuille kuvat toimittaneet.
Mukana myös Alasin ry:n Mikon meille julkaisuun toimittamia kuvia.
Museon kuva: O. Oinonen 1999.
